|
RUTTOKOSMOS LYRICS
"Ja Minä Näin Kuoleman" (2006 Demo)
1. Aukeaminen
2. Syvyyksiin
3. Kadotus
4. Tyhjyys
5. Sulkeutuminen
1. Aukeaminen
"Ja katso:
hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi
oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan,
ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata,
annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla
ja maan petojen kautta."
- The Book Of Revelation 6:8
2. Syvyyksiin
Syvyyksiin Sinä olet tuleva minut repimään
kuin vastasyntyneen lapsen
takaisin tuskaisiin kuolon kouriin
Ja katso!
Vierestä routaisen valtaistuimesi
olen minä tuleva kärsimään
loputtoman kuun valossa
lukemattomien kaltaisteni keskellä
Minä, oppilas ja orja,
olen tuleva imemään magiaasi,
kuin kyltymätön iilimato
mitä puhtainta hedelmällisen veren virtaa
Sinä olet tuleva minut repimään
kuin nälkäinen korppikotka
ahneeseen näivettyneeseen kitaansa
Ja katso!
Edessä kaikkitietävien kasvojesi
olen tuleva lausumaan sinulle ylistystä
nöyrästä, alistetusta sielustani
Minä, sielun varjokuva olen tuleva yhtymään
suomuisiin sisuksiisi
kaikkitietoisuuden pimentoon
osaksi kuoleman suurta virtaa
Syvyyksiin Sinä olet tuleva minut repimään
kuin nälkäinen korppikotka
ahneeseen, näivettyneeseen kitaansa
3. Kadotus
Ja minä näin elämän kirkkaimpien veriverhojen takana
lohikäärmeen pikimustien siipien alla
leijuvan pimeyden, pilkan ja pahuuden
Siellä, kaikkien taivaanrantojen takana
oli kahlittuna hänen laumansa
ikivanhan värittömän tulen ruhtinaat ja orjat
ajattomuuden ja täyttymyksen kahleissa
pedon merkki kullakin kehossaan
Ja nyt minä kutsun Sinua oi, Suurin, Julmin
ota minut pois tästä ajasta, kehosta
murskaa minut jokaisella seitsemän pääsi sarvella
kasta julmuuteesi, epäpyhään kolmiyhteyteen
ota lapsesi, palvelijasi
kuiluusi, tummaan tulimereen
kadotukseen
Ja katso!
Minun vereni on Sinun sakeasta
verestäsi poikinut
lihani, käteni, lihakseni ja jänteeni
tehty alttarikseksi
julman ruoskasi kohteeksi
terävien kynsiesi revittäväksi
Ja katso!
Minä annan Sinulle sieluni
kunniaksesi, jalokiveksi yhteen kruunuistasi,
noustakseni yli kuoleman harmaiden maiden ja peltojen
ajattomuudesta loputtomuuden jatkuvuuteen
täyttääkseni tahtosi
Ja nyt minä kutsun sinua, oi Suurin, Julmin
ota minut pois tästä ajasta, kehosta
ota minut pois
ota minut pois
4. Tyhjyys
Muinainen linna kaukana - syvällä
Siellä aika tappaa itseään
Seisova tuuli tuskastaan kiljuu
Kuoleman tuoksua levittää,
tilalle tyhjyyden
Rauniot janoavat toisiaan
Tunnelma on kylmä
Hiljainen ja kolkko,
tunteeton ja synkkä
Ei elämää,
ei täällä
Taivaalla kukoistaa kohtalomme - olemattomuus
Laskeudun arkkuun,
kutsun sen luokseni
Leijailee, rintani päälle laskeutuu
Kuoleman häivähdys kulkee kasvojeni ohi
Kuoleman siemen on jo puhjennut kukkaan
Hetken tuijotan,
sen mustia silmiä
Katseeni laskee,
oman vereni maistan
Korppini käskyäni tottelee,
päähäni reikiä nokkii
5. Sulkeutuminen
|
|
