|
KAMARA LYRICS
"Tämäkin Vielä" (2004 EP)
1. Hohto
2. Kuolon Kehä
3. Tämäkin Vielä
4. Härkää Sarvista
5. Hopea
1. Hohto
Ajelehdin yhä kauemmas sinusta
Annan virran viedä mukanaan
Löydän parannuksen, löydän pelastuksen
En halua nousta koskaan
Elämän ruuhkan äärellä kuuntelen
Turhuutta, valheita, rumia sanoja
Niistä yritän löytää vastauksen
Kysymyksiin joita, ymmärrä en
Valan päivän yöhön hohtamaan
Josta en voi löytää enää mitään kuitenkaan
Katson hetkeen ajattomaan
Joka kertoo mistä tulen ja kuka olenkaan
Taas henki kulkee paremmin
Muistan jälleen mitä vihasin, mitä rakastin
Silti raavin ihoani
Silti hikoilen tuskissani
Hohto!
Hohto!
2. Kuolon Kehä
Nousen ylös, kurotan ylemmäksi
Yritän löytää tarkoitusta päivääni
Kierrän ympyrää, kahlaan lumessa
Maalaan muotokuvaani historiaan
Mitä minä siitä saan, mitä minä olen tehnyt, kuka tuomitsee elämäni
Miksi sinä valitsit minut kantamaan, tätä taakkaa turhaa selässäni
Mitä sinä siitä saat, mitä minä ansaitsen, kuka päättää kohtalomme
Kaikki mitä tästä jää, kiertää samaa ympyrää, se on meidän ansiomme
Tyyni järvi houkuttelee minua
Uimaan yhä syvemmälle kohti pohjaa
Kuvittelen maailman liekkeihin
Uppoudun turhiin haaveisiin
3. Tämäkin Vielä
Tässä nouset ihminen kuin maa, tuoksuvana mullan ja ilman ääntä
Kasvat irti juuristasi, luojastasi, kohta pystyt jo näkemään
Valtatiet täynnä!
Kaunettasi!
Rumuuttasi!
Löydä tiesi maailmaan, paljon parempaan, niinkuin kerrotaan
Kerro valheesi uudestaan, ne jotka johdattaa, Eedenin tarhaan
Merissä kultaa, suonet huumetta tulvillaan
juodaan, naidaan, tehdään lisää mammonaa
Manataan perkelettä, ylistetään Jumalaa
huudetaan yhteen ääneen, toinen jalka haudassa
Kyllä minä sanon!
Tämäkin vielä!
Tämäkin vielä!
Maa huutaa!
Taivas itkee!
Aurinko polttaa!
Kuu ei hohda!
4. Härkää Sarvista
Karja
Lepää
Kylmässä
Maassa
En suutu!
En itke!
En naura!
En jaksa
Anna vielä, anna vielä aikaa!
Pesen ensin käteni puhtaaksi
Vielä vähän, vielä vähän aikaa!
Kunnes tartun härkää sarvista
Tuomari
Lyö
Nuijan
Pöytään
En kuule!
En näe!
En tunne!
En jaksa
Kuoriutua haluan, muuttua en voi koskaan!
5. Hopea
Ihminen kulkee
Polkua hopeista
Tietämättään mitä löytää päästä sen
Astuu sokkona tulevaisuuteen
Vielä polku loppuu
Tietämätön kuolemastaan, ennenkuin elämään uudelleen syntyy
Säälistä ahneuteen, ahneudesta kateuteen, vielä kulta hopeaksi muuttuu
Lunnaat maksetaan
Vieläkin liian myöhään
Jaksaako pinta enää kantaa
Tätä matkustajaa poloista
Vielä pinta murtuu
Minä tiedän, kuka olen!
Mistä tulen, minne menen!
|
|
