|
KAMARA LYRICS
"Synti, Tuomio, Katumus" (2005)
1. Intro
2. Tulisade
3. Katuvan huuto
4. Kaksi askelta jäljessä
5. Hauras mieli
6. Viimeinen aamu
7. Äärirajoilla
8. Perisynnistä...
9. Ruoja
10. Riisuttu
11. Maansa myynyt
1. Intro
2. Tulisade
Kaukaa ovat tulleet tänne
meitä tuomitsemaan
Kertomaan mitä tehdä,
miten paikka ansaitaan
Sylkevät päällemme tulta
tuhoten kaiken sen
Mikä oli rakennettu ajan alusta lähtien
Juoksen täältä vapauteen
Juoksen täältä pois,
suoraan tulisateeseen
Annan sen korventaa,
polttaa jälkensä syvään
Ja voin jälleen elää
Pihat täyttyvät askelista,
kodit oudoista naamoista
Junat vaihtavat suuntaa,
laivat vajoavat syvyyksiin
Tehdas tuottaa taivaalle pilven
ruosteen värisen
Ihmisten hengitys jäätää
kadut kaupungin
3. Katuvan huuto
Katson kuinka maa hohtaa allani
Maan kamaran poltteessa viimein löydin itseni
En vain tiedä kuinka saisin maan sammumaan,
kuinka saisin veden taivaasta
Olen repinyt haavani auki
En enää saa irti mitään
Tästä päivästä
Parempi silti
Katua kuin
Luovuttaa
Edessäni seisoo hahmo mustan puhuva
Avaan suuni, mutten saa ulos sanoja
Kieleni on naulattu, vuodettu kuiviin
ruosteisella puukolla
Tuomarin sanat lävistävät ruumiini
Tämä polku ei vie muualle kuin helvettiin
Tämä polku johdattaa kuolleiden kirjoihin
Minusta veistetyt patsaat ovat kaatuneet
Minulle rakennetut tornit ovat sortuneet
Niiden raunioissa kuljen väsyksiin, kuljen
maan loppuun asti
Kunnes maa sortuu ja minut nielaisee
Kuulkaa
Kuulkaa
Kuulkaa
Katuvan huuto!
4. Kaksi askelta jäljessä
Matkallani luon nahkani
Matkallani pesen kasvoni
Kaiken yllä suuri aurinko
Silti kuu liikkuu
Aika liikkuu minä roikun
Sen perässä mitään kysymättä
Tavoittelen paikkaa valtaistuimen
Hintaa en kysele, sillä sitä tiedä en
Kultaiset kädet nostavat
Minut maasta taivaaseen
Silti katseet seuraavat
Olenko uhri?
Massat alkavat liikkua
Suuren koneen voimasta
Pidän varoen kiinni naruista
Ja seuraan kaksi askelta jäljessä
5. Hauras mieli
Keinuisi uneen
Mieleni hauras
Tekoni eivät kuule
Suljen silmäni
Huudan yhä lähempää
Vaan silti et kuule
Sanojani joita nyt
Turhaan etsin
Nielee kyynelten
Suurta tulvaa
Murtaa vielä
Silti kiellän
Kaikkeni yritän, tuomitsen itseni
Vannon polvillani, huomenna taas paistaa!
Tunnen voimani
Tunnen heikkouteni
Kutsun kuulen syvyyden
Näen jälleen paremmin
Maan joka allani palaa
Viimeisenä totean
Ei minulla ole enää mitään!
6. Viimeinen aamu
Tunne, kuule, katso kuinka kehosi huutaakaan
Tunne, kuule, katso kuinka sielusi valittaa
Seitsemää kuoleman syntiä et voi sovittaa
Oman kätesi tekoja et voi koskaan unohtaa
Katso, tämä likainen veri on eteesi vuodettu
Valta, voima, kunnia sinun käsiisi annettu
Peilataan ihmisyyden kuvaamme
Teoilla joista ei puhuta koskaan jälkipolville
Hauraisiin
Käsiin elämämme
Luotettiin
Nyt laskemme aikaa
Aina et voi luottaa parempaan huomiseen
Joko tulisi aika katsoa eiliseen
Kultaiset maljat kaatuneina
Veriset vaatteemme riekaleina
Astumme sokkoina uuteen aamuun
Sovussa käymme Tuonelaan
7. Äärirajoilla
Olen yksin
Tyhjässä huoneessa
Vieras katse
Kulkee ihollani
Annan sen tuomita, tuomita
Hiljaisuus viiltää
Kaiverran kehooni
Oman nimeni
Jotta muistaisin
Ja näkisin
Kylmä lattia
Niin tahmea
Kello on pysähtynyt
Ja aika
Polttaa, tätä ihoa kärsivää
Ja raiskaa, tämän ruumiin kuihtuneen
Tuhoaa, kaikki hyvät muistoni
Ja ravistaa!
Tiedän et välitä
Kuulla sanojani
Mutta voisitko vielä kerran
Pitää kädestäni
Olisin kiitollinen
Vielä yhdestä päivästä, tunnista
edes hetkestä
8. Perisynnistä...
Katson silmiin valehteleviin,
Turhaa lupaaviin
Niissä huomaan
Kateuden kukkivan
Itkun kytevän
Tuskan repivän
Ja vajoan
Haluan löytää
Paikan jossa voin
Hetken hengähtää
Kaiken unohtaa
Vaan et koskaan voi
Irrottaa otettasi tästä kaulasta
Ja vajoan
Sanojesi suurten välistä huomaan
viisautesi valuvan hukkaan
Sanojesi suurten välistä huomaan
pirusi huutavan murhaa
Lupaustesi synkät varjot
Paljastavat toisen puolesi
Puolen joka luo juurensa syvempään
Ja ottaa vallan itselleen
Kerro edes joskus totuus
Ja löydä itsesi
Kerro edes kerran totuus
9. Ruoja
Painajaiset kauniimpana
Näen yhä useammin
Vielä eilen sanani
Merkitsivät enemmän
Suuri valonlähde hiipuu
Vetää viimeisiään
Aamun ensimmäiset tuulet
Repivät minut riekaleiksi
Olen katsonut peiliini
Mitään näkemättä
Auta vapauttamaan vihani
Kynäni ei ole enää
Miekkaa terävämpi
Auta ruokkimaan ruojaani
Sen tähden pyydän
Sen tähden pyydän apua
10. Riisuttu
Riittääkö tahto?
Vai taipuuko selkä?
Ruusuttuna palelen, seison paikallani,
kaivan verta nenästäni
Katson itseäni silmiin kuin likaista piestyä sikaa
Joka teurastetaan juhlan tullen ja myydään
kaupassa pilkkahintaan
Ja kysyn
Onko tämä päivä, täysin ansaittu?
Vai olenko jollekin velkaa, siitä mitä
minä olen pöytääni saanut?
Saa ruumiinsa polttaa aina uudelleen
Jotta voi tuntea eläneensä
Tätä päivää, tätä yötä, tätä arkea!
Sitä jokapäiväistä harhaa, mikä meitä lohduttaa
Vielä jaksaa vereni kiertää
Näissä suonissa, mutta kohta alkaa
motoriikka pettää
Enkö perkele pysty erottamaan varjoani
Itsestäni repimään irti sitä pantaa joka
kaulaani kiristää
Ja kysyn
Riittääkö tahto?
Vai taipuuko selkä?
Häväistynä, verissäni huudan keuhkoni ulos
Revin itsestäni kaiken irti
11. Maansa myynyt
Muistetaanko enää vanhoja viisauksia?
Onko tapana vielä kätellä vieraat talossa?
Mutta eihän enää ole
Mitä vieraille tarjota
Kätemme kuihtuneina levittävät vain tautia
Katselin taivasta
Ja näin tulevaan!
Huomisen kellot tuomionsa langettivat jo tänään
Turhiin aneluihin vastaamaan ei ehditty enää
Menolippu helvettiin, omaa hautaa kaivettiin
Mistään ei tiedetty mitään
On aika katsoa kohtaloaan silmiin nyt viimeinkin
Kuuman tuhkna alta kuulen kuiskauksen
Anteeksi pyytävän, armoa anovan
Tuntuu kuin korvani palaisi
Niiden sanojen voimasta
Kun tanssit veitsen terällä
Tiedät tanssineesi
Tämä mies joka ties
On maahan lyöty!
Nyt huokaa ja luovuttaa
Maansa myynyt!
Menolippu helvettiin, omaa hautaa kaivetiin
Mistään tiedetty ei mitään
On aika katsoa kohtaloaan silmiin
Nyt viimeinkin
|
|
